Matkaaminen avartaa. Matkatessa pääsee tutustumaan moniin erilaisiin ihmisiin ja kaivautumaan myös syvälle omaan itseensä ja pohtimaan kysymystä ”Kuka minä oikein olen?”.
Small talk
Saatat huomata, että vierailla mailla tiivistyt suomalaisuuden stereotyypiksi sekä muiden silmissä että myös omissa silmissäsi. Arvostat ehkä enemmän täsmällisyyttä ja arvostat rehellisyyttä. Saatat havaita arvostavasi suomalaista suoruutta huomattuasi että amerikkalaiset eivät oikeasti tarkoita mitä sanovat, kunhan puhuvat lämpimikseen. Mutta on yksi suomalaisuuden stereotypia, joka tulee ylittää ja tämä on suomalainen varautuneisuus ja kyvyttömyys small talkkiin.
Matkaillessa joutuu toistamaan kerta toisensa jälkeen samaa mantraa. ”Kyllä olen Suomesta”, ”Ei, siellä ei ole viikinkejä ollut, vaikka siinä TV-sarjassa näyttelee pari suomalaista”, ”Joo, siellä on välillä kylmää ja pimeää, mutta ei, en ole paahtumassa ja kuolemassa tähän kahdenkymmen celsiuksen paahteeseen” ja ”Öljyvarat ovat Norjassa ja emme syö jatkuvasti kalaa, vaan senkin tekevät varmaan norjalaiset”. Tämä pitkästyttävä alkututustuminen on kuitenkin pakko käydä pois alta, jos haluaa tutustua ihmisiin ja päästä keskustelemaan mielenkiintoisia keskusteluja. Siksi kannattaakin kestää ne samoina toistuvat kysymykset ja oppia ohjaamaan keskustelua mielenkiintoisimmille urille: sellaisille poluille, jotka eivät vain keskity kansallisiin stereotyyppeihin, vaan lähestyvät yksilöä omana persoonanaan. Small talk on taito, jonka voi oppia ja siinä voi harjaantua oikeaksi supliikkityypiksi.
Hostellin ihmistyyppejä
Hostellielämä voi puitteistaan huolimatta, tai juuri niiden takia, olla mitä mainioin kokemus. Jos on nuori, eikä tunne kohdekaupungista ketään ja matkustaa yksin, hostelli tarjoaa mitä mainioimmat puitteet kohdata uusia ihmisiä ja tutustua kohdekaupunkiin kanssamatkustajien kanssa. On täysin riippuvaista matkaajan mielentilasta, onko hän avoin jokaisen hostellin yhteistilojen henkilöille: ukulelea tai kitaraa soittavalle miehelle, henkistyneelle hippinaiselle, pilveä polttavalle rastamiehelle, tyhjänpäiväisyyksiä puhuvalle amerikkalaiselle, joka kertoo kuinka hän ensi kertaa nyt ulkomailla ollessaan saa laillisesti juoda alkoholia ja sille todella artsylle tyypille, joka näkee itsensä monilahjakkuutena ja haluaa puhua. Nämä ihmistyypit löytyvät jokaisesta hostellista ja matkaaja voi joko ottaa heistä kaiken irti tai kyllästyneenä karttaa tätä porukkaa. Sitä saattaa myös muuttua yhdeksi näistä stereotyypeistä, jos osaa vaikkapa soittaa Wonderwallin sointukierron.
